MinnaKuusjrvi Muutoksia tarvitaan

Lapsiperheitä pitää tukea entistä enemmän

Syntyvyys laskee koko ajan. Lapsiperheiden taloudellista asemaa pitää pikaisesti parantaa. Perheiden taloudellinen tilanne vaikuttaa suoraan lasten hyvinvointiin.

Lapsilisän suuruudessa olemme suurin piirtein samassa tasossa kuin ennen euroon siirtymistä. Ovatko päivittäistavaroiden hinnat pysyneet samalla tasolla viimeiset parikymmentä vuotta? Eläminen on ainakin kalliimpaa. Ennen riitti yksi lankapuhelin taloutta kohti. Nykyään pitää jokaisella olla oma kännykkä, joiden käyttöikä on pari kolme vuotta, joskus ei sitäkään. Monessakaan perheessä ei pärjätä yhdellä autolla, ei ainakaan isompien kaupunkien ulkopuolella. Paikalliset linja-autot kulkevat harvakseltaan, lapsia pitää kuskata harrastuksiin. Neljännen lapsen syntymän jälkeen tarvitaan tila-auto.

Entä kotihoidon tuki? Viime keväänä julkaistiin tutkimustulos, jossa havaittiin, että kotona hoidettujen lapsien neuvoloissa tehtävien testien tulokset olivat huonompia kuin hoidossa olevien. Kouluarvosanoihin tällä asialla ei ollut merkitystä. Pitääkö lasten olla tehokkaita suoriutujia jo ennen kouluikää? Ei minun mielestäni. Annetaan lasten leikkiä ja kehittyä rauhassa jokainen omaan tahtiinsa. Emme ole samanlaisia, joku oppii pyörällä ajamisen kolmevuotiaana, lukemaan vasta koulussa. Jollain toisella kehitys menee päinvastoin. Miksi kaikista pitäisi muokata samanlaisia?

Hoitolisää laskettaessa otetaan perheen kooksi huomioon enintään 2 aikuista ja 2 alle kouluikäistä lasta. Lapsilisässä viidennestä lapsesta eteenpäin lapsilisän määrä lasta kohti pysyy samana. Suurperheitä sorsitaan.

Kotihoidon tukea ja lapsilisiä olisin valmis nostamaan. Ja pidentämään kotihoidontuen saantiaikaa jopa siihen asti, kun nuorin lapsi aloittaa koulun. Jos lapsia on paljon, perhe voi monesti paljon paremmin, että kotona on kotiäiti tai –isä. Eikä yhteiskunta saa määrätä sitä, kumpi vanhemmista on kotona. Jokainen perhe päättäköön itse. Kaikista ei ole siihen, että jäisi kotiin lasten kanssa.

Olen itse ollut sellaisessa rumbassa, että kuskasin kolmea lasta aamuin illoin, kahta eri hoitopaikkoihin ja kolmas eskariin. Lapset olivat syntyneet kahden vuoden välein. Ennen nuorimman syntymistä olin vuoden töissä. Keskimmäisellä alkoi korvatulehduskierre, tällä saattoi olla merkitystä puheen kehityksen viivästymiseen. Tuskin samanlaista tautikierrettä olisi ollut, jos olisin hoitanut lapsia kotona. Sitten kun kaikki kolme olivat hoidossa ja itse töissä, onneksi oli mummo apuna. Lapset sairastelivat yhden kuukauden vuorotellen. Ilman mummoa olisin ollut koko kuukauden kotona sairaita lapsia hoitamassa. Joku jo tässä vaiheessa kysyy, että eikö lasten isä olisi voinut välillä jäädä kotiin. Tähän voin vain todeta, että joistakin ei ole pienten lasten kanssa kotona olijoiksi. Tai olisinhan voinut olla yksinhuoltaja.

Olin itse kaikkiaan vajaat viisi vuotta lasten kanssa kotona. En koe, että oma urakehitykseni olisi tästä kärsinyt. Kerkesin luomaan uraani tämän jälkeen. Joka paikassa toitotetaan, että vanhempien pitää antaa lapsille riittävästi aikaa. Jaksavatko vanhemmat täyden työpäivän jälkeen antaa aikaa? Kotityöt pitää tehdä, lapsilla harrastukset…

 

”Suurin arvo jonka voimme lapsillemme siirtää, on perheen arvostus. Juuri perhe – rakkauden, huolenpidon ja yhteisyyden siirtäjä sukupolvelta toiselle – on antanut ihmiskunnalle mahdollisuuden tuntea ylpeyttä menneisyydestä, uskoa nykypäivään ja asettaa toivonsa tulevaisuuteen.” – Eunice Kennedy Shriver

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset