MinnaKuusjrvi Muutoksia tarvitaan

Lastensuojelu remonttiin

Otin jo aiemmin kantaa nuorisokotien ongelmista. Todellisuudessa lastensuojelussa kokonaisuudessaan on paljon parantamisen varaa, inhimillisyys puuttuu joidenkin viranomaisten työskentelystä. Omien kokemusteni pohjalta olen ollut lukuisiin eri tahoihin yhteydessä. Myös useampien huostaanotettujen lasten vanhempien kanssa olen keskustellut/viestitellyt ympäri Suomea. Miettikää omalle kohdallenne, että lapsenne viedään teiltä pois. Aina ei suinkaan taustalla ole päihde- tai mielenterveysongelmaisia vanhempia. Elämässä voi tulla eteen kriisitilanteita, jolloin homma karkaa käsistä väliaikaisesti. Huostaanoton jälkeen vanhemmilta ei välttämättä kysytä enää mielipiteitä lasten kasvatuksen suhteen. Monta kertaa tuli sellainen olo, että minun mielipiteeni halutaan tarkoituksella sivuuttaa, sanomisiani ymmärtää väärin.

Kun Maria Guzenina-Richardson oli peruspalveluministerinä, laitoin hänelle viestiä. Kerroin omat mielipiteeni siitä, mitä asioita lastensuojelussa pitäisi muuttaa. Vastaus oli lyhyehkö, kerrottiin, että ministeri on perustanut työryhmän selvittämään lastensuojelun toimintakäytäntöjä. Viestini välitettiin heille. Tämä työryhmä perustettiin vuonna 2012. Onko edelleenkään mikään muuttunut?

Sitten olin silloiseen kansanedustajaan, Hanna Mäntylään yhteydessä. Häneltä saamani vastaus oli erittäin lämminhenkinen. Kerrankin tuli olo, että joku oikeasti luki kirjoittamani viestin. Hanna vastasi: "Ihmettelenkin nykyistä lastensuojelusysteemiä ja yhteiskunnan viestiä siitä, että lapsia pitäisi suojella omilta vanhemmiltaan. Ymmärrän, että on tilanteita, joissa lasten huostaanotto on ainoa vaihtoehto, kuten sinäkin sanoit. Aivan liian usein kuitenkin perhe, joka selviäisi jaloilleen hyvinkin keveillä tukitoimilla, kohtaa lastensuojelun aivan väärällä tavalla. Aihe on itselleni hyvin tärkeä, ja se mitä voin sen puolesta teen, jotta systeemiä muutettaisi. Yksi konkreettinen toimenpide on se, että jätän itse asiassa tänään toimenpidealoitteen eduskunnalle, jotta lastensuojelukerroin uudistettaisiin." Tämän jälkeen kerroin poistettiin. Kun kerroin oli käytössä, kunnat saivat sitä enemmän valtiolta tukea, mitä enemmän huostaanotettuja lapsia kunnassa oli. Eikä tuki ollut edes korvamerkittyä, tukea ei tarvinnut käyttää lastensuojeluun millään tavalla.

Presidentin kansliasta tuli vastaus, ettei presidentti voi puuttua asiaan millään tavalla. "Tasavallan presidentti on pohtinut lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyä yhdessä nuorten, vanhempien sekä lasten ja nuorten arjen asiantuntijoiden kanssa. Hän on myös useissa yhteyksissä puhunut lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja syrjäytymisen ehkäisystä." 

Edellisen lapsiasiavaltuutetun, Maria Kaisa Aulan, vastausta odotin kauan, mutta vastausta kannatti odottaa. Maria Kaisa kirjoitti mm. näin: "Lastensuojelun laadussa on kovin paljon vaihtelua eri kuntien välillä. Sosiaalityöntekijöissä on paljon epäpäteviä henkilöitä ja työntekijät vaihtuvat usein. Parhaillaan kyllä näitä laatuasioita mietitään sosiaali- ja terveysministeriössä eli ongelma on tiedostettu. Toivon todella, että tässä päästään myös toimenpiteisiin. Olen myös aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että kunnan taloudellisia resursseja pitäisi suunnata enemmän muunlaiseen auttamiseen kuin sijoituspaikkoihin. Olen monta kertaa tästä julkisuudessa kuntia patistellut."

Tuomas Kurttilaan olen myös muutamia kertoja ollut yhteydessä. Hän otti koulukotien asiat selvityksen alle. Omasta mielestäni eritoten yksityisten nuorisokotien toimintaa pitäisi tutkia.

Paavo Väyrynen osti/perusti aikoinaan perhe- ja nuorisokoteja. Yritin häntäkin saada ymmärtämään oman näkökantani asioihin. Vastaus oli: "Ongelma on usein se, että hoito- ja kasvatusjaksot jäävät liian lyhyiksi ja lapsia ja nuoria pompotellaan paikasta toiseen." Tästä nousi omat niskavillani pystyyn. Tyypillinen asenne laitoksen omistajalta. Jos he saisivat päättää, lapset olisivat siellä siihen asti kunnes täyttävät 18.

Viime eduskuntavaalien alla olin myös Juha Sipilään yhteydessä. "Ymmärrän huolesi huostaanotoista. Niiden määrä on jatkunut tasaista kasvuaan, ja etenkin nuoria teini-ikäisiä sijoitetaan kodin ulkopuolelle ja laitoksiin. Perheiden tukeminen on erittäin tärkeä asia. Keskustan mielestä kunnallista kotipalvelua on lisättävä perheiden avuksi tilapäisissä vaikeuksissa. Tähän Keskusta on valmis myös rahallisesti satsaamaan." Ovatko näin toimineet?

Olin yksi haastateltavista Taru Parsialan gradutyössä. Hän kirjoitti tutkimuksessaan: "Tutkimukseeni osallistuneet vanhemmat kokivat, että perhe jäi ilman tukea ja apua lasten psyykkisten tai neuropsykiatristen oireilujen kanssa ja usein vanhempia syyllistettiin lapsen ongelmista mm. koulun suunnalta. Vanhemmat arvioivat, että avohuollon tukitoimet eivät olleet asiakaslähtöisiä ja niitä tarjottiin vain, jotta pystyttiin osoittamaan huostaanoton tarpeellisuus."

Kaupunginjohtajat eivät vaivautuneet vastaamaan. Median eri edustajiin olen ollut vuosien varrella yhteydessä. Pari lehteä jutun ovat tehneet, jotkut asiaohjelmien toimittajat ovat luvanneet ottaa myöhemmin yhteyttä. Tuota myöhempää ajankohtaa olen tässä jopa viitisen vuotta odottanut. Iso ongelma median suhteen on salassapito. Lastensuojelusta eivät saa mitään kommentoida eikä perhe saa esiintyä omalla nimellään lapsen suojelemiseksi. Tästä varoittava esimerkki on Kurhelan perhe Oulusta. Edelleenkään en voi ymmärtää, miksi heidän kaksospojat piti huostaanottaa, vaikka muut lapset saivat olla kotona.

Joka taholle, jonne yhteydessä olen ollut, olen todennut, että sellaisia perheitä, joista lapset oikeasti tarvitsee huostaanottaa, tulee varmastikin aina olemaan (vakavat päihde- ja mielenterveysongelmat yms.). Muiden kohdalla ongelmat ovat usein tilapäisiä, jotka voidaan väliaikaista tukea antamalla selvittää. Laskin, että omien lasteni sijoitukset jälkihuoltoineen maksoivat yhteiskunnalle noin 600.000 euroa. Sijoitukset kestivät max. pari vuotta ja jälkihuolto kahden kohdalla 21 v. asti. Monta kertaa olen miettinyt, kuinka paljon halvemmaksi kotiin tarjottu apu olisi tullut. Olisivatko asiat menneet paremmin, jos sijoitukset olisi jätetty tekemättä tai tehty tarvittaessa vain lyhytaikaisia sijoituksia kuten alun perin luvattiin? Näitä samanlaisia ongelmia on ollut jo 1990-luvulla, edelleenkään asioita ei ole korjattu. Eikö olisi aika tehdä perusteellinen remotti lastensuojeluun? Itse en ole sitä mieltä, että kaiken ratkaisu on muodollisesti pätevät lastensuojelun työntekijät. Enemmänkin tarvitaan niitä hyviä tyyppejä, jotka osaavat ajatella asioita maalaisjärjellä, niin sosiaalityössä, laitoksissa kuin jälkihuollossakin. 

Sekä laitosten että sijaisperheiden valvontaa pitää parantaa. Onko oikein, jos lapset sijoitetaan vanhemman alkoholikäytön takia sijaisperheeseen; vanhempi jututtaa lasta, lapsi kertoo, että sijaisperheen äiti juo vain vähän silloin tällöin mutta sijaisperheen isä ottaa vähän enemmän aina välillä? Perheen raportissa mainitaan, että lapsille turvataan sijoituksen avulla päihteetön elinympäristö...

"Nauttikaa lapsesta sellaisena kuin hän on - sillä tavoin hän kasvaa ja kehittyy parhaiten." - Benjamin Spock -

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Tosiasiassa päihdeongelmat eivät ole pääsyy huostaanotoille , vaikka tätä väitettä edelleen voimalla levitetään.
Se on noin sadasta eri syystä yksi useimmin mainituista, mikä on i h a n eri asia.

Myös tapa niputtaa päihteet yhteen mielenterveysongelmien kanssa on kuvottava asenne.
Mitään pahempaa tuskin voi perheen kohdalle kuvitella lapsen menehtymisen lisäksi
kuin tällainen leimaaminen sen jälkeen kun lapsi on ensin menetetty huostaanotossa.

Tunnen järkyttäviä kohtaloita :
Pääosan ajasta ihan hyvin voiva äiti on menettänyt kontaktimahdollisuuden ainoaan lapseensa, pieneen tyttäreen, koska lapsi on sijoitettu niin kauas, ettei äidillä ole varaa matkustaa häntä tapaamaan. Sijoituspaikka suhtautuu nihkeästi äitiin ja asenne tarttuu lapseen. Äidistä puhutaan avoimen vihamielisesti ja leimaavasti lapsen nyk asuinpaikkakunnalla . Jne jne.

Näissä tapauksissa asenne on lähtökohtaisesti se, että vanhemmissa t ä y t y y olla jotain todella pahasti vialla - ja nimenomaan moraalisesti- kun huostaanottoon on päädytty ( siis ns viranomaispassiivi : päädytty).
Joten he ansaitsevat kaiken leimaamisen ja vihamielisyyden, mitä ikinä saavatkin osakseen.

Tosiasiassa suurin syy huostaanottoihin on lapsen ns "oireilu ", joka saattaa johtua sairaudesta, jolla ei ole mitään tekemistä vanhempien laadun kanssa. Mutta jota huostaanottoruljanssi pahentaa ratkaisevasti.
Kun tässä tilanteessa sitten vanhempia suorastaan kiristetään myötämielisyydelle huostaanottoa kohtaan ,
hekään eivät uskalla puolustaa lastaan. Puhumattakaan, että uskaltaisivat. puolustaa itseään .

Bisnes on tälläkin alalla päässyt sanelemaan asenteita ja toimenpiteitä liian pitkälle ja syvälle.
Kun nämä bisnestahot sitten esiintyvät "asiantuntijoina" sanoen, että "lapset pitäisi huostaanottaa mahdollisimman pieninä ja mahdollisimman pysyvästi , koska lapset tarvitsevat pysyvyyttä" (!) , eivätkä poliitikot näe tässä huutavaa ristiriitaa ja bisneksen omaneduntavoittelua , ollaan lasten kannalta surkeassa tilanteessa.

Tosiasiassa myönnetään, että koska pikkulapsille on helpompi löytää sijoituspaikka ts heillä on " kysyntää", heitä halutaan priorisoida huostaanotettavina. Ja koska sijoitusperheet haluvat lapsen mahdollisimman " omaksi", kuullaan heitä eikä vanhempia.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Näitä kertomuksia viime vuosina luettuani en voi muuta kuin yhtyä käsitykseen, että Suomen lastensuojelussa on jotain hyvin pahasti vialla.

Aiheessa lienee pari perusongelmaa. Ensimmäinen on se, että kaikki viranomaistahot on viritetty tekemään lastensuojeluilmoituksia ties mistä "huolesta", ja kaikki täytyy tutkia.

Toisena ongelmana on, että sitten kun aletaan tutkimaan ja mennään ihmisten kotiin, joutuvat sosiaalityöntekijä ja perhetyöntekijät kohtaamaan aika monenlaisia ihmisiä ja perheitä, jotka eivät välttämättä ole heidän oman arkkityyppinsä mukaisia. Kohtaamisessa voivat vaikuttaa paitsi virhekäsitykset, myös kaikki inhimilliset rotuun, sukupuoleen, uskontoon ja muuhun liittyvät ryhmäidentiteetit. Mikään taho ei valvo, että sosiaalityöntekijä hoitaa hommansa ammattimaisesti, koska hän kertoo ja siten määrittelee todellisuuden niille valvoville tahoille.

"Tukitoimet" ovat nähdäkseni aika outo sana, sikäli että tarinasta toiseen toistuu se, että esimerkiksi perhetyöntekijät eivät "tue" perheitä millään lailla vaan vain valvovat ja huomioita voidaan sitten käyttää perusteluna huostaanottoa varten.

Ja niin edelleen. Ehkä on usein ammattitaidottomuutta, mutta ehkä useammin tavallista inhimillistä kyvyttömyyttä kohdata toisia ihmisiä. Työntekijöiden inhimilliset ongelmat, kuten ylimielisyys ja pyrkimys säilyttää auktoriteettiasemansa, epäilemättä voivat usein aiheuttaa konflikteja, joissa auktoriteettiasemaa käytetään väärin.

Vaikein ongelma näyttäisi kuitenkin olevan se, että sosiaalityöntekijät ovat ylin auktoriteetti kertomaan tosiasiat. Oikeus tai mikä tahansa muu valvova taho tekee päätöksensä vain saamiensa tietojen pohjalta ja jos niiden ainoa lähde on sosiaalityöntekijä tai perhetyöntekijä, jotka kenties ovat sortuneet henkilökohtaisiin agendoihinsa.

Käyttäjän Sanna50 kuva
Sanna Tenkula

Marko kirjoittaa täyttä asiaa. Tämän olen huomannut sijaisvanhempana, " että sosiaalityöntekijät ovat ylin auktoriteetti kertomaan tosiasiat".

Lasten suojelu remonttiin ei tarvita laki muutoksia vaan valvonta AVI.lta ja muilta valvovilta tahoilta asianmukaiseksi. Sosiaalityön tekijöiden väärät kirjauksista vastuuseen. Eli virkavastuu toimivaksi!

Lastensuojelutyön vääristymät ovat ensisijaisesti seurausta siitä, millaiseksi lastensuojelujärjestelmän käytännöt ovat muodostuneet. Miksi on niin vaikea toimia lapsen edun mukaisesti ja noudattaa LSL velvoitteita? Sosiaalityöntekijöiden virkavalta ei saa perustua ”mielivaltaan”. Lastensuojelun johtamisen ongelmat on nostettu esiin monissa tutkimuksissa ja puheenvuoroissa. Olisi panostettava:

selkiytettävä sosiaalityöntekijän velvollisuudet, toimia LSL puitteissa

väärin ymmärretyn salassapitovelvollisuuden noudattaminen

kuulemista ja huomioimista lastensuojelun päätöksenteon eri vaiheissa

asiakkaalta ei tarkisteta asioiden todellista laitaa

huostaan otetut lapset ja jälkihuollon laiminlyönti

valvonta asianmukaiseksi - AVI ja Valvira

Lastensuojelulaki määrittelee sosiaaliviranomaisten vallankäytön päämäärät ja keinot. LSL:ssa määritellään mitä keinoja viranomaiset voivat käyttää lapsen suojelemiseksi.

MISTÄ SAADAAN RIIPPUMATON TAHO SELVITTÄMÄÄN LASTENSUOJELUN TILANNE?

LOKAKUU LIIKE löytyy netistä ja siellä on luettavaa karua kerrottavaa tämän päivän sosiaalityöstä ja huostaanotoista.

Raportissa todetaan myös, että "kunnalle ja lastensuojelun ammattihenkilöille on annettu poikkeuksellisen paljon valtaa suhteessa asiakkaisiin".
https://www.asianajajaliitto.fi/viestinta/oikeudel...

Sijaishuoltoon sijoittamisessa on kyse erittäin merkittävästä julkisen vallan käyttämisestä. Kun huostaanotto lapselle on tehty, niin 18 v.täytettyä nämä heitetään suoraan sanottuna "kadulle". Jälkihuolto ei toimi kuten laki edellyttää ja ovat taas täysin heitteillä.
VAIKKA "Lainsäädännön avulla tulee varmistaa, että lapsella on mahdollisuus vaikuttaa asiassaan".

Valvontaa tarvittaisiin sosiaalityöntekijöiden vääriin kirjauksiin lasten asioista ja mielivaltaan.

Näin se menee AVI.lla "Ei aihetta toimenpiteisiin" Vielä kokemuksesta sanon olen ollut mukana niin paljon lastensuojelutoiminnassa, ettei Oululla ole re­surs­sien puu­te vaan täysin sopimattomat ja ylimieliset sossut. Heidän keskinäinen riitely on jatkunut vuosikymmeniä.

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-las...

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/avi-oulun-las...

Kokemuksesta voin sanoa, että olen saanut uhkailua, mielivaltaa ja vääriä kirjauksia asiakirjoihin puolustaessani huostaan otettujen lasten oikeuksia.
Olen sitä mieltä, kun otetaan perheeseen täysin vieraan lapsi(a) ja laki edellyttää sossuilta yhteistyötä ja valvomista "lapsen etu". Resussipula ei ole syy heidän käytökseen vaan mielivalta.

Käyttäjän Sanna50 kuva
Sanna Tenkula

Paljon puhetta, mutta ei mitään toimintaa lasten kohtaloon. Monet ovat yrittäneet nostaa asiaa esille, mutta miksi "lasten oikeudet " ei toteudu. Syy on selvä; Lastensuojelun johtamisen ongelmat on nostettu esiin monissa tutkimuksissa ja puheenvuoroissa.
Tutkimustulokset vahvistavat muiden viime vuosina tehtyjen selvitysten johtopäätöksiä: lastensuojelujärjestelmä on ajautunut syvään kriisiin.
(Ks. esim. Toimiva lastensuojelu 2013; Olisiko jo tekojen aika? 2013

Eduskunnassakin asiaa on yritetty nostaa esiin:
Kansanedustaja Arja Juvonen on tuonut myös huolen esille eduskunnassa. Aina se kaikuu kuuroille korville. "Lasten ja nuorten syrjäytyminen ja pahoinvointi on Juvosen mukaan lisääntynyt, eikä ratkaisua sen vakavan ongelman taittamiseen löydy".

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-las...

https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/perhehoitaja...

https://www.asianajajaliitto.fi/viestinta/oikeudel...

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuo...

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalit...

Valvonta pitää saada asianmukaiseksi! "Suomessa ei käytännössä kontrolloida tai valvota kunnolla sosiaalityöntekijöiden tekemisiä ja niiden lainmukaisuutta. Hallinto-oikeudet vahvistavat pääsääntöisesti huostaanottohakemukset pelkästään sillä perusteella, että sosiaalityöntekijä väittää jotakin. Hakemuksessa esitettyjen tapahtumainkulkujen oikeellisuutta sosiaalityöntekijän ei tarvitse todistaa".

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Pulmana on mm kaikessa tämän alan työssä esitetty yleinen kysymys :
" Miksi lastensuojeluhenkilöstö haluaisi perheelle jotain p a h a a ?"

Siis oletus : koska henkilöstö ilman muuta haluaa vain hyvää , kaikki huostaanottoesitykset ovat oikein, koska ne perustuvat tähän hyvän haluamiseen.
Ja siihen, että " ilman muuta jokainen työntekijä haluaa tehdä huostaanottoja mahdollisimman vähän".

Järjetöntä.
Millään muulla alalla moinen ei menisi läpi .
Ei opettajan tai sairaanhoitajan vinoutuneita asenteita ja niistä johtuvia törkeitä toimia katsota läpi sormien,
koska "hän haluaa vain hyvää".
Tai koska hänellä ei ole "mitään syytä haluta pahaa".

Käyttäjän MinnaKuusjrvi kuva
Minna Kuusjärvi

Itsekin jouduin kohtaamaan kaksi aivan erilaista lastensuojelun työntekijää. Ensimmäisellä asenne, ettei minulle voi koskaan antaa lapsia takaisin. Paikkakunnan vaihdon myötä nuorimman kohdalle tuli toinen lasu. Hän tuumasi parin kuukauden jälkeen, ettei näe mitään syytä miksei lapsi kotiin voisi tulla. Omien lasten huostaanoton aikoihin oli lastensuojelukerroin voimassa, huostaanottoja tehtailtiin. Monelta yrittäjältä vietiin lapset. Sattumaa vai vihaa yrittäjiä kohtaan? Sama lasu vaihtoi vaihtoi työpaikkansa toiselle paikkakunnalle. Olen keskustellut lasun uudella paikkakunnalla asuvan yrittäjän kanssa, jolta sama lasu vei myös lapsen. Onneksi tappeli vastaan alusta alkaen, sijoitus ei kauaa kestänyt.

Aluksi olin itse sinisilmäinen lasua kohtaan. Luotin siihen, että he haluavat vain hyvää. Pikku hiljaa tämä kuvitelma romuttui mm. valheiden ja selän takana toimimisen takia. Yritin olla heitä kohtaan rehellinen, ei olisi kannattanut, kaikki käännettiin minua vastaan.

Ihmettelin silloin, miksei yhden lapsen asioihin lasu puuttunut. Sain kuulla, ettei äiti avannut lasuille ovea, sen takia saivat olla rauhassa. Jos tämä on yleinen käytäntö, lastensuojelu on parempi purkaa kokonaan pois. Pahimmat tapaukset älyävät pitää ovensa kiinni, kiltimmät ovat sinisilmäisiä...

Toimituksen poiminnat